Löytöretki hyvinvointiin®

Hyvinvointi merkitsee meille jokaiselle vähän eri asioita. Puhdasta luontoa, oikeudenmukaisuutta, vapautta, rakkautta, terveyttä, turvallisuutta, läheisyyttä, työkykyä, toimeentuloa….you name it. Jos termiä pyrkii avaamaan yleiskielen kautta niin hyvinvoinnilla viitataan vaurauteen ja terveyteen. Sana vauraus kuvaa mm. toimeentuloa, asuinoloja sekä mahdollisuutta ostaa erinäköisiä tavaroita ja palveluita. Nämä edellä mainitut asiat luovat turvallisuuden tunnetta ja vaikuttavat täten koettuun hyvinvointiin. Lähes aina nämä vaurauteen liittyvät asiat mahdollistetaan tekemällä työtä korvausta vastaan, joka taas vaatii työkykyä eli terveyttä. Terveys voidaan yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen reserviin. Näin on myös, vuonna 1948 perustettu, maailman terveysjärjestö WHO asian määrittellyt: ”Terveys on täydellinen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvoinnin tila, eikä ainoastaan sairauden puuttumista.” Nämä kolme hyvinvoinnin reserviä yhdessä ja erikseen ovat toisin sanoen pääomaa, josta muodostuu meidän jokaisen henkilökohtaiset voimavarat, hyvinvointireservi.

Tämän hyvinvointireservin suorituskyvyn ollessa kunnossa, voi siihen sidottua pääomaa tarvittaessa ottaa käyttöön eri tilanteissa. Mitä enemmän perustarpeet ylittävää kapasiteettia varastosta löytyy niin sitä enemmän on myös vipuvartta tilanteisiin, joissa voimavarat hetkellisesti ylittyvät. Jos esimerkiksi fyysisiä tarpeita on laiminlyöty niin sitä suurempi todennäköisyys on vastaavasti sille, että uniongelmien ja epäterveellisen ruokavalion säestyksen myötä keho vain ylikuormittuu entisestään. Tämä kumuloitunut kuormitus johtaa kollektiiviseen horrostilaan. Kyseisessä tilassa ei enää pysty saavuttamaan sellaista motivaation ja aikaansaamisen tasoa, jota kunnianhimoiset tavoitteet edellyttävät. Suorituskyvyn vaje on omiaan lisäämään myös erilaisia mielen hyvinvointiin liittyviä ongelmia, jotka ovat Kelan selvityksen mukaan nousseet yleisimmäksi perusteeksi sairauspäivärahalle vuonna 2019. Erilaiset mielen haasteet ovat siis ohittaneet jopa tuki- ja liikuntaelinten ongelmat sairauspoissaolopäivien määrässä mitattuna.

Ongelmana on se, että asioita on taipumus miettiä tarkemmin vasta siinä väsyneessä vaiheessa, kun suorituskyky on jo jollain tapaa romahtanut. Ratkaisun ytimessä onkin energia, sillä energiavaje on ensimmäinen askel aikaansaamattomuuteen. Ennakointi eli hyvinvointireservin pitäminen vähintäänkin hyvällä tasolla kaiken aikaa on siis tärkeää, tässäkin asiassa!

Energiaa elämään

Arjen ja työn aiheuttaman palautumisvajeen parissa kamppailee eri arvoiden mukaan jopa yli puolet työväestöstä. Toisin sanoen, suurella osalla työväestöä, fyysinen kapasiteetti ei yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla, jotta energia riittäisi elämästä nauttimiseen. Energian loppuminen jo työpäivän aikana johtaakin siihen, että ihminen on parhaimmillaan työaikana (tai osan siitä) ja heikoimmillaan vapaa-aikana. Tällainen elimistön liiallinen kuormitus suhteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin johtaa väistämättä ennemmin tai myöhemmin uupumukseen.

Omaa jaksamista onkin syytä pysähtyä aika ajoin tarkastelemaan erilaisten kuormittavien eli energiaa syövien tekijöiden kautta. Yksi suurimpia voimavaroja kuormittavia tekijöitä nykypäivänä on, riittämättömän fyysisen kapasiteetin lisäksi, kyvyttömyys olla läsnä tässä hetkessä. Kannattaa pohtia, sisältyykö Sinun työpäiviin riittävästi taukoja ja tietoisia luovuuden hetkiä, jolloin mielelle luodaan mahdollisuus assosioida ilman liiallista suorittamista. Lisäksi on syytä miettiä onko uniasiat kunnossa sekä sisältääkö vapaa-aikasi riittävästi niin elvyttävää kuin sopivasti kuormittavaa aktiivisuutta ja laadukasta ravintoa. Tietoisuustaitojen jumppaa unohtamatta. Kaikki edelliset tekijät ovat omalta tärkeältä osaltaan tukemassa niin riittävää suorituskykyä kuin kokonaisvaltaista palautumista. Joskus palautumisen mahdollistavat toimenpiteet saattavat vaatia radikaalejakin ratkaisuja, kuten mahdollisten energiasyöppöjen karsimista lähipiiristä.

Perusperiaate on kuitenkin se, että etenkin voimavarojen jo valmiiksi ”piiputtaessa” kannattaa muistaa, että ne väsyy ketkä hosuu. Lähde siis liikkeelle asioista, jotka lisäävät energiaa. Mieti kuinka voit vahvistaa omia voimavaroja jatkuvassa muutoksessa olevassa työelämässä sekä henkilökohtaisissa tavoitteissa, ”Ei niin paljon kuin mahdollista, vaan niin vähän kuin on tarpeen” –periaatteen mukaisesti. Tällöin homma etenee hallitusti ja pysyy mitä todennäköisimmin paremmin balanssissa. Lisäksi energiaa riittää käytettäväksi siihen, mikä Sinulle on kaikkein tärkeintä!

 

Lukuvinkki: Johda itsesi tuloksiin

 

Valokuvat: Hyvinvointikoulu

 

Kirjoittaja: Janne Mustonen