Prosessitavoitteet vs. tulostavoiteet

Kuvittele koripalloilija, joka tämän tästä vilkuilee tulostaululle. Hän keskittyy siihen, mitä numerot taululla näyttävät. Toinen pelaaja keskittyy siihen, miten hän omia vahvuuksiaan hyödyntäen murtautuu keskikentän läpi ja upottaa pallon koriin. Mitä arvelet, kumpi pelaaja tulee tekemään enemmän pisteitä sekä oppii ja nauttii itse pelistä?

1980 -luvun alusta, kun lopputulokseen tähtäävä SMART -tavoitteenasettelumalli tuli suosituksi tavaksi johtaa tavoitteita, on smarttia noudatettu kuin lakikirjaa. Yrityksissä valmennuskäyntejä tehdessäni olen havainnut, että SMART -tavoitteiden läpivientiin järjestetään erityisiä koulutuksia.

Monissa toimintasuunnitelmissa lopputulokseen tähtäävä ja lopputulosta korostava tapa asettaa tavoitteita on hyödyllinen. Siihen liittyy kuitenkin myös haasteita, jotka pahimmillaan tekevät arjesta ilotonta ja ahdistunutta suorittamista. Ajatellaanpa esimerkiksi organisaatiota, jossa on tiimejä joilla on laadullista kehittämistyötä. Kuinka hyvin määrälliset ja lopputulokseen tähtäävät tavoitteenasettelumallit mahdollistavat luovuuden, ketterän kehittymisen, ihmisten vahvuuksien tunnistamisen ja tunteet?

Lopputulokseen tähtäävät tavoitteenasettelumallit ovat kieltämättä kivoja, koska ne tekevät päivittäisestä tekemistä selkeää ja johdonmukaista. Ainakin niiden pitäisi tehdä! Tarkat, toimintaa ohjaavat, ennalta suunnitellut ja joustamattomat tavoitteet ovat yksi johtajan työtä helpottava tekijä. Tämä sen vuoksi, että ne mahdollistavat kontrollin säilyttämisen. Ne siis sopivat hyvin yhteen luterilaisen kasvatusopin kanssa.

Kun kauaskantoista, tarkkaa ja valmista suunnitelmaa ei ole on joka päivä kehdattava kysyä itseltään: ”Miten tämän asian voisi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla?” ja ”Miten voisin kehittää omaa osaamistani tänään, jotta voin jatkaa huomenna vaativammalta tasolta?”

 

Johdon, tiimien vetäjien ja esimiesten on tärkeää tunnistaa, milloin lopputuloksiin tähtäävistä määrällisistä tavoitteista on hyvä luopua ja keskittyä prosessipohjaisiin tavoitteisiin. Niiden tarkoituksena on jatkuvasti kehittää yksilön kehittymistä päämäärätietoisesti.

Prosessitavoitteiden johtaminen on vaativaa, koska ne edellyttävät jatkuvaa arviointia, kommunikointia sekä itseohjautuvuutta. Kun kauaskantoista, tarkkaa ja valmista suunnitelmaa ei ole on joka päivä kehdattava kysyä itseltään: ”Miten tämän asian voisi tehdä parhaalla mahdollisella tavalla?” ja ”Miten voisin kehittää omaa osaamistani tänään, jotta voin jatkaa huomenna vaativammalta tasolta?”

Jotta fokus ei katoaisi on tärkeää kuitenkin muistaa, että prosessitavoitteiden tulee noudattaa yrityksen strategisia tavoitteita. Ne voivat tästä huolimatta olla hyvinkin täsmällisiä, lukuorientoituja ja tarkkaan lopputulokseen tähtääviä. Tavoitteenasettelun haasteena on yhdistää tiukat strategiset tavoitteet sekä tiimien laatimat joustavat prosessitavoitteet keskenään.

Jotta prosessitavoitteiden kanssa pääsee sielunrauhaan, täytyy työskentelyn olla motivoivaa. Työtehtäviin tulee liittyä yksilöllisesti sopiva määrä autonomiaa eli omaehtoisuutta, kyvykkyyttä tukevaa ulkoista palautetta sekä sopivan kokoisia välitavoitteita. Lisäksi tulee huomioida yhteenkuuluvuus, joka lisää psykologista turvallisuuden tunnetta ja antaa rohkeutta tehdä luovia ratkaisuja.

Loppuun on kaiken monimutkaisuuden keskellä tärkeää todeta Einsteinia mukaillen, että pidä tavoitteet mahdollisimman yksinkertaisina, mutta älä yhtään sen yksinkertaisempana :)

 

Lukuvinkki: Johda itsesi tuloksiin

 

Valokuvat: Shutterstock

 

Kirjoittaja: Lasse Seppänen