Olipa kerran elämä

Elämää voi elää ainakin kahdella tavalla. Voi elää ”Siinähän se” -elämää, jolloin onnistumiset sivuutetaan vienolla hymyllä ja pettymykset olankohautuksella. Tällöin elämä on yleensä tasaisen varmaa, mutta usein harmaata henkistä anestesiaa.  Vaihtoehtoisesti voi elää kokien syvää merkityksellisyyden tunnetta. Sellaista elämää, jossa kokee tekevänsä juuri sitä, mikä edustaa itselle tärkeitä asioita.

Valitsipa sitten kumman vaihtoehdon tahansa, on selvää, että ongelmatonta elämää ei ole tarjolla kenellekään. Elämästä voi kuitenkin pyrkiä tekemään itselleen mahdollisimman mielekkään ja merkityksellisen matkan. Tällöin on aluksi valittava haluttu suunta. Suunnan valinnan jälkeen on huomattavasti helpompi alkaa tekemään erilaisia konkreettisia päätöksiä, jotka johtavat kohti valittua päämäärää. Kuinka pitkillä askelilla kuljen kohti valittua päämäärää? Millaisia välietappeja sekä levähdyspaikkoja asetan matkan varrelle? Kenen kanssa haluan matkaa taivaltaa? Millaisia resursseja tälle löytöretkelle tarvitsen?

Mitäpä jos elämää ajattelisi löytöretkenä? Löytöretkenä omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja unelmiin. Sellaisiin tavoitteisiin, joiden saavuttamatta jättäminen ei harmita siinä vaiheessa, kun tietoisen elämän viimeiset hetket ovat käsillä. Olisiko hienoa todeta solukaasujen aineenvaihdunnan alkaessa sakkaamaan, että olipahan erityisen mahtava reissu!? Ainakin suurin osa siitä tarinasta, jonka halusi käytettävissä olleesta elämänlangasta rakentaa, olisi tullut elettyä todeksi. Elämätön elämä ei tällöin jäisi harmittamaan!

Merkityksellistä elämää

Ennen kuin viimeiset hetket ovat käsillä (sitähän ei koskaan tiedä milloin se viimeinen hetki koittaa), on tehtävä valintoja. Elämässä ei liene mitään muuta pakkoa, kuin tehdä valintoja ja kuolla. Saattaa olla, että elettäessä aikaa muutamia kymmeniä tai satoja vuosia eteenpäin, ainoaksi pakoksi jää valintojen tekeminen. Optimistisimmat tiedemiehet ovat nimittäin kovasti sitä mieltä, että kuolema on vain ratkaistavissa oleva ongelma.

Olipa vuosia sitten edessä tai takana minkä verran tahansa, tärkeintä on niiden sisältö. Muistele viimeistä kolmea vuottasi. Millä sanoilla kuvailisit niitä? Satumaista unta! Yhtä helvettiä! Tasaisen harmaata. Siinähän se. Merkityksellistä! Uuvuttavaa! Uhrautuvaa! Kun olet löytänyt sopivan kuvauksen edellisille vuosillesi,  ajattele seuraavia kolmea vuotta edellisten kolmen vuoden lineaariseksi jatkumoksi. Kuinka toiveikkaalta tulevaisuus mielikuvissasi näyttäytyy? Mikä tunne Sinulle syntyy?

Jos huomasit pakenevasi helpompiin ajatuksiin tai kielsit itseäsi kuvittelemasta tulevaisuutta lineaarisena jatkumona, saattaa Sinulla olla ongelmia luvassa jatkaessasi samaa rataa. Jos kasvoillesi vastaavasti nousi hymy ja sydämessä tuntui lämmin leimahdus, elät todennäköisesti parhaillaan merkityksellistä, itsesi näköistä elämää.

Vaikka elämä ei olisi ollutkaan täydellistä (sitä se harvemmin on) voi ja pitääkin olla kiitollinen siitä, mitä on jo tähän mennessä saanut kokea. Tämän hetken teoilla ja valinnoilla vaikutat siihen mitä se on jatkossa. Itselle merkityksellisiä tekoja voi tehdä joka ikinen päivä. Voit vaikkapa aloittaa tästä hetkestä ja miettiä viisaasti sekä uteliaasti vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä on jäänyt kokematta? Mitä mielekkäitä tavoitteita voisin vielä asettaa? Mille asioille haluaisin omistautua? Keitä ovat ne ihmiset, joiden kanssa haluan jakaa elämäni tärkeimmät hetket? Näiden kysymysten sekä niitä seuraavien tekojen myötä toivotan Sinulle entistäkin energisempää, sitoutuneempaa ja tuloksekkaampaa elämää tuleville vuosille :)

 


NapakymppiENERGISEMPÄÄ, SITOUTUNEEMPAA JA TULOKSEKKAAMPAA ELÄMÄÄ TYÖHÖN JA VAPAA-AIKAAN LÖYTÖRETKIÄ ONNISTUMISIIN® -HYVINVOINTIOHJELMAN AVULLA!

LUE LISÄÄ TÄSTÄ!

 


  

Lukuvinkki: Elämän valttikortit

 

Valokuvat: Shutterstock ja Hyvinvointikoulu

 

Kirjoittaja: Janne Mustonen ja Lasse Seppänen